tag:blogger.com,1999:blog-3235669242616603972.post7538660960151945545..comments2023-04-12T16:17:15.257+01:00Comments on Salaamattomia kansioita: "ÄLÄ USKO, ÄLÄ TOIVO, ÄLÄ RAKASTA"Annishttp://www.blogger.com/profile/17012170280001044619noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-3235669242616603972.post-43062989848068866232013-10-18T07:05:43.359+01:002013-10-18T07:05:43.359+01:00"Löisivät turpaan, ne paranee nopeammin... =(..."Löisivät turpaan, ne paranee nopeammin... =(" <br /><br />Juuri näin. Turpiinvedon haavat sentään paranevat, mutta ne haukkumasanat, ilkeät kuiskailut, porukan ulkopuolelle jättämiset, koulutunnilla ilkeästi matkimiset ja kuiskailut "Taas toi viittaa", listat joille ei koskaan pääse... you name it. <br /><br />Aikuisiällä pääsee toki uusien piirien myötä rakentamaan identiteettiään uudelleen, mutta vaikeaa se on, helvetin vaikeaa. <br /><br />Kiitos Saimis kun jaoit kokemuksesi, vaikka uskon että tuota tekstiä ei ollut helppoa kirjoittaa. Usko pois, kirjoitin itsekin tämän tekstin sydän kurkussa takoen kyyneleet silmäluomien alla poltellen. Nykyinen miehenikään ei välttämättä tiedä, kuinka paljon vieläkin identifioin itseni kiusatuksi ja kuinka se syömishäiriönperkele vieläkin kolkuttelee mielessä... Annishttps://www.blogger.com/profile/17012170280001044619noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3235669242616603972.post-6618917872048866462013-10-18T06:51:33.535+01:002013-10-18T06:51:33.535+01:00Itsekin koulukiusattuna, sitä toivoo enemmän kuin ...Itsekin koulukiusattuna, sitä toivoo enemmän kuin mitään tällä hetkellä maailmassa, että omat lapset välttyisivät siltä JA olisivat vielä niin viisaita etteivät itse alkaisi myöskään kiusaamaan. Ehkä pitää keskustella asiasta kunhan ensi vuonna koulutaival alkaa tuolla esikoisella.<br /><br />Mutta siis kyllä, kipeitä muistoja nousi omaankin mieleen tekstiä lukiessani. Paras ystäväni oli The Top Number 1 -tyttö luokalla ja varmaan koko koulussakin ikäryhmässä, joten joo... Voitpa kuvitella miten itse, pikkaisen pyllerönä tyttönä omat failit vaan korostui siinä vierellä. Eipä niitä poikaystäväehdokkaita ollut meikäläisellä, eikä omat ihastukset juuri vastakaikua saaneet.<br /><br />Muinoin yläasteellakin discossa vastaava kokemus, yksi ihastuksen kaveri "tuli hakemaan tanssimaan" ja tuntui että koko discon väki katseli ja naureskeli, tiesinhän tuolloin toki itsekin tilanteessa että ei se tosissaan ole. Karvaat kyyneleet poltti luomien alla, mutta en itkenyt, en. Vasta kotona tyynyyn. Ei se oma bestiskään tajunnut oikein miltä se musta tuntuu, kaikki tuo, ei se siinä omassa suosiossaan varmaan tajunnut ettei mulla ole ihan samanlaista vientiä... <br />Kaikki omat ihastukset oli ihastuneita siihen mun bestikseen. Hiukan söi naista..<br /><br />Vasta kun pääsin oman kaupungin piireistä eroon lukion jälkeen, kun menin ammattikorkeaan, uskalsin olla taas se joka olen. Siihen asti oli ujo, arka, vetäytyvä, you name it, heti kun oli enemmän porukkaa tai vähääkään vierasta porukkaa enemmän. Kun en uskaltanut, juurikin kun pelkäsi että saa naurut tai vittuilua niskaansa.<br /><br />Ammattikorkeassa kukaan ei tuntenut mua ennestään, kukaan ei tiennyt mun taustoja tai mun "rakkaita haukkumanimiä". Silloin vasta, 19-vuotiaana, olen päässyt rakentamaan sitä identiteettiä jolle nykyinen meikäläinen rakentuu. Aika iso osa elämästä ja identiteetin rakentamisesta meni hukkaan.. Vaikka lukioaikana tapasin ekan oikean poikaystäväni, josta toki sittemmin on tullut aviomieheni ja lasteni isä, tuntuu että ne kaksi ekaa vuotta siinä suhteessa meni meikäläiseltä itsensä tuntemisen opettelussa. <br /><br />Paljon on joutunut opettelemaan uudelleen, esimerkiksi tällä hetkellä jopa viihdyn yleisöjoukon edessä (kiitos rakkaan kuoroharrastuksen) pitämässä luentoa tai puhumassa. Taidan rakastaa omaa ääntänikin sen verran.. ;) Mutta helpolla siihen ei ole päästy. Ja kuitenkin helpolla se itsevarmuus murenee, jos joku naureskelee tai hymyilee edes, olen ihan varma että se on tarkoitettu mulle, jotain on mennyt pieleen.<br />Vastakkaisen sukupuolen kohteliaisuuksia en edelleenkään osaa ottaa vastaan, en jaksa uskoa että olisi mitenkään viehättävä. Opinkohan koskaan?<br /><br />Kunpa kiusaajat tietäisivät ja tajuaisivat miten pitkiä, vuosikymmeniä mukana kannettavia arpia he jättävät kiusaamisellaan. Pahat sanat haavoittavat pahasti. Löisivät turpaan, ne paranee nopeammin... =(Saimisnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3235669242616603972.post-38183908927430282732013-10-18T05:48:52.652+01:002013-10-18T05:48:52.652+01:00Miten SINUA on muka kiusattu joskus? Sinähän olet ...Miten SINUA on muka kiusattu joskus? Sinähän olet kaunis nainen sekä sisältä että ulkoa? Mutta joo, paskaahan tuo on, uskomatonta paskaa. Jaetaan ihmeessä joskus kokemuksia.<br /><br />Tuo anteeksipyyntö olisi sitä, mitä minäkin toivoisin omilta kiusaajiltani. Taisin itsekin purkaa pahaa oloani aikoinaan kiusaamalla porukalla joitakin jotka olivat ns. nössöjä, mutta yläasteella liittouduin muiden nössöjen kanssa ja pidin alempiluokkalaisten kiusattujen puolia ottamalla heitä siipieni suojiin. En nyt tarkoita että olisin joku pyhimys, mutta kun on itse saanut kokea kiusaamista, haluaa auttaa niitä joita kiusataan. Vaikea selittää. Annishttps://www.blogger.com/profile/17012170280001044619noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3235669242616603972.post-91885474541253723172013-10-17T21:31:30.148+01:002013-10-17T21:31:30.148+01:00Lapset on julmia, onnekkaita ne, joita ei ole kosk...Lapset on julmia, onnekkaita ne, joita ei ole koskaan kiusattu. Mulle kävi vähän samalla tavalla kuin sulla: Pitkäaikainen ihastus osoitti vastakaikua, mutta ilmoitti sitten julkisesti ettei koskaan voisi olla mun kanssa kun "oot niin ruma". Muutenkin mua kiusattiin ja syrjittiin mun ulkonäön ja ns. rumuuden takia, minkä vuoksi vasta vähän aikaa sitten olen alkanut uskoa niitä, jotka kehuu mun ulkonäköä. On ollut kaikkea muutakin, mutta en viitsi tähän kirjoittaa romaania. :) Tuli vaan mieleen tuosta sun esimerkistä. Voidaan ehkä joskus jakaa kokemuksia aiheesta? Toisaalta en ole itsekään ollut ihan puhdas pulmunen tän asian suhteen, vaan oon purkanut omaa pahaa oloani sitten eteenpäin. Muutamiin ihmisiin otin yhteyttäkin jonkun aikaa sitten pyytääkseni anteeksi, mitä olisin omallakin kohdallani toivonut joiltakin. The Realm of Mariahttps://www.blogger.com/profile/12251139961149175012noreply@blogger.com