TYÖ- JA KAHVINARKOMAANIN SALAISET KANSIOT... EI KUN MITÄ?

Blogini on jäänyt jonkinlaiselle päivitystauolle sitten viime näkemän, mutta elämässäni ei juuri nyt ole oikein mitään kerrottavaa.

Oikeastaan minulla olisi paljonkin sanottavaa, mutten tiedä kuinka muotoilisin sanani. Elämä on hassua, ihanaa, haikeaa ja kaikkea mahdollista yhtä aikaa. Minä olen jälleen sinkku ja samalla naimisissa töiden kanssa. Olen tehnyt viime viikolla lähinnä 10-12-tuntisia työpäiviä, kävin tekemässä viime yönäkin jonkin verran töitä ja pohdin, mahtaako tästä tulla kaikkien aikojen sinkkukesä vai olenko kesälläkin naimisissa tiukasti töiden kanssa? On toki hyvä että töitä on, mutta tällä hetkellä oma jaksaminen alkaa olla aika finaalissa.

Tänään on päivä, jolloin jokainen äiti saa aamukahvit sänkyyn sekä lapsilta lahjoja. 

Minä suuntaan taas kerran ainokaiseni haudalle sen jälkeen kun olen käynyt tervehtimässä omaa, kuolevaa äitiäni. Niin, tänään lienee äitini viimeinen äitienpäivä maan päällä, joten suonette anteeksi jollen jaksa olla juhlafiiliksissä. Työt ovat oiva tapa paeta siviilielämän pahoja asioita, mutta ei niitäkään kai liikaa saisi tehdä. En vain osaa sanoa "Ei", ja siksi onkin helpompi jäädä vääntämään duunia vaikka haluaisi oikeasti paiskata tietokoneen pihalle ikkunasta ja huutaa suoraa huutoa. En minä kuitenkaan ole sellainen. 

Onneksi elämään on mahtunut kuitenkin viime aikoina myös hienoja kohtaamisia. 

Saavuin eilen takaisin Tampereelta, missä kävin katsomassa ja kuuntelemassa muun muassa Iiwanajulman ja KYPCKin keikat. Ilta oli aivan loistava ja toi kaivatun hengähdystauon muuten kovin hektiseen elämään. Kävin myös pitkäaikaisen ystäväni H:n kanssa syömässä ja keskustelujemme tiimoilta ajattelin rohkaistua kirjoittelemaan seuraavan kerran joitakin asioita lahkoista ja siitä millaista tuhoa ne voivat pahimmillaan saada aikaan. Tampereelta lähdinkin suoraan töihin ja hassujen sattumien kautta tutustuimme työkaverin kanssa uuteen bändiin: 

Tällaisen keikalle olisi tarkoitus vääntäytyä tyttöjen illan merkeissä 22.5., ja ensi lauantaina on luvassa Amorphiksen ilmaiskeikka Tikkurilassa, jonne menen vanhan lukioaikaisen ystäväni kanssa.

Elämääni on mahtunut siis kurjia asioita, mutta toisaalta elämä on varsin jees juuri nyt ja juuri näin. Minulla on rutkasti ystäviä ja hurjasti töitä, ja kesäkin on vasta alkamaisillaan. Jospa tästä kesästä tulisi sinkkukesä, jolloin keskityn ystäviini ja siihen, että opettelen jälleen rakastamaan itseäni aidosti...? 

Tällaista. Blogi pysynee vielä tovin päivitystauolla koska en oikein saa ajatuksiani kasaan niin että tekstini olisi oikeasti lukukelpoista.