"KOSKA MIES LUOTIIN ENSIN!"

Inspiroiduin kirjoittamiseen pitkästä aikaa Marian blogikirjoituksen myötä. Tekstissä pohdittiin monia unelma-ammatteja, ja niitä on löytynyt sekä blogin pitäjältä että kommentoijilta hurjasti. Omat lapsuuden haaveammattini olivat jostain syystä aina kovinkin realistisen oloisia: halusin muun muassa lähetyslääkäriksi tai papiksi. Lääkishaave kaatui olemattomaan matemaattisten aineiden osaamiseeni (niin, kuinka paljon se 15 euron viinipullo maksoikaan kolmelle hengelle jaettuna?), mutta pappeus on yhä aika realistinen alahaave. Aion mennä tässä joku kaunis päivä käymään opintotoimistossa ja kysellä HY:n teologisen tiedekunnan opiskeluoikeuteni perään. Jos kaikki menee suunnitellusti, olen syksyllä jälleen teologian ylioppilas ja toivottavasti jonain kauniina päivänä saan liperit kaulaani ja pappisvihkimyksen hiippakunnassa, johon olen suorittanut pappisharjoitteluni. Unelmissani siintävät myös sairaalapapin tai seksuaaliterapeutin työt. Seksuaaliterapeutin lisäopinnot kuitenkin maksavat hunajaa ja mansikoita, joten sitä ennen olisi hyvä hankkia hyppysiinsä jonkinlaiset tutkintotodistukset.

Mistä blogini otsikko sitten kumpuaa? Voisin kirjoitella lyhyemmänkin turinoinnin siitä, mutta mennään kuitenkin pidemmän kaavan mukaan. 

Eilen aamulla herätyskelloni soi 04:55, keitin kahvit, join ne ja lähdin ah-niin-kauniiseen miljööseen työpaikalle vääntämään hieman ylitöitä, koska kiire ja viiveet lääkärien saneluiden purkamisessa. Nakuttelin 8 tuntia plakkariin ja lähdin sen jälkeen Alkon kautta erääseen lähellä olevaan kuppilaan istumaan kaunista iltapäivää. Kuppilaan saapui parikin kaveria, mutta sitä ennen törmäsin ystäväpariskuntaani ja kävelimme yhtä matkaa kuppilalle saakka. Iltapäivä jatkui varsin kosteana viinin ja siiderin merkeissä, kuppila vaihtui toiseen ja osasimme tyttöporukalla jopa laskea oikein sen, kuinka paljon se yksi 15 euron viinipullo kustantaakaan henkeä kohti.

Kymmenen aikoihin illalla aloin olla jo siinä kunnossa, että kotiin teki mieli. Kävelin kuulokkeet korvilla musiikkia luukuttaen Rautatieasemalle josta suunnittelin lähteväni junalla kotiin. Eipä aikaakaan kun nuorehko mies alkoi tyrkyttää minulle traktaatteja kouraan ja kävi ilmi että tämä on uskovainen. Kävi myös ilmi, että minä aion papiksi. Tästäkös tämä nuori mies, 3 vuotta uskossa ollut, riemastui. "Mutta naispappeushan on synti!" "Jaa millähän perusteella?" "No siksi, että Raamatussa mies luotiin ensin joten nainen on aina alisteinen miehelle!" Tästä voisi päätellä, ettei naisilla ole järkeä eikä kykyjä pappeuteen. Ymmärrän toki sen, että papin osa on vastuullinen, koska kuulijat voi helposti johtaa harhaan, mutta miehen ensiksi luominen on mielestäni silti hatara argumentti naispappeuden pahuuden puolustamiselle. Mielestäni Paavalin kirjeen sekään kohta, jossa nainen saa vaieta seurakunnassa ei suinkaan tarkoita sitä, että nainen ei saisi opettaa. Sen sijaan Paavali (tai joku joka halusi kirjoittaa Paavalin nimissä, tätä suuntaustahan kutsutaan pseudepigrafiaksi) tarkoitti tällä tekstillä sitä, että naisten tulee olla seurakunnan kokousten aikana hiljaa naapurin Erkkipetterin vaimon asioista tai mistä tahansa muista asioista juoruamisesta. Olisin toki voinut myös heittää tälle poloiselle traktaattien jakelijalle vitsin jossa Jumala luo ensin miehen, toteaa sitten pystyvänsä parempaan ja luo sen jälkeen naisen. Hah-hah-haa kuinka hauskaa!

Genesiksessä on kuuluisa kohta ihmisen syntiinlankeemuksesta. Myönnettäköön, että se oli nainen joka otti käärmeen (Saatanaksikin tulkittu) houkutuksesta hedelmän hyvän- ja pahantiedon puusta, mutta se olisi voinut olla myös Adam. Näin kaikkien aikojen ensimmäiset ihmiset lankesivat syntiin, näkivät alastomuutensa ja häpesivät sitä, ja näin on myös valmis teoria perisynnistä. Haluaisin tietää, miksi Genesiksen kirjoittaja on nähnyt tarpeelliseksi tehdä Eevasta syntipukin. Käärmeen houkutuksiin lankeaja olisi voinut yhtä hyvin olla Adam, eikä sekään ole mielestäni oikea peruste naispappeuden kieltämiselle ja synniksi tulkitsemiselle. Yhtä lailla miespaimen voi johtaa laumaansa harhaan ja saarnata asioita, jotka vetävät kuulijoita helvettiin. Nainen ja mies ovat täysin tasa-arvoisessa asemassa nyky-yhteiskunnassa sen suhteen, mitä syntiin tulee. Sitä paitsi Vanhassa testamentissa on kertomuksia naisprofeetoista, jotka nimenomaan olivat Jumalan mielen mukaisia ja varoittivat kansaa tulevista vitsauksista tai syntien seuraamuksista. Uuden testamentin pääsanoma on sen sijaan se, että tuli yksi välittäjä Jumalan ja ihmisen välille, Jeesus Kristus, joka kantoi koko maailman synnit ristinkuolemansa kautta. Tässä on mielestäni koko kristinuskon ydin. Meidän ei tarvitse enää itse suorittaa ja kilpailla siitä, kuka on parempi ja kuka huonompi uskovainen. Kun Jeesus huusi ristillä: "Se on täytetty!", se myös on sitä. Jeesuksen seuraajat alkoivat Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen perustaa seurakuntia, ja näin sai vähitellen alkunsa kirkko, joka alkoi Roomalaiskatolisena kirkkona ja alkoi sen jälkeen jakautua reformaation kautta useammiksi erilaisiksi seurakunniksi.

Sain eilisen keskustelun kautta oikeastaan lisäpontta jatkaa teologian opintojani. Haluan jollakin tavalla hyödyntää omaa elämänkokemustani ja palvella sitä kautta seurakuntaa. Eilinen keskustelu käytiin toki hyvässä hengessä, mutta se sai minut pohtimaan sitä, miksi naisen pappeutta pidetään niin pahana asiana? Olemmeko me naiset pahoja vai siksi, että meillä sattuu olemaan rinnat, vagina ja kohtu sekä munasarjat? Miksi naisen tulisi olla miehelle alisteinen? Onko mies jotenkin lähempänä Jumalaa ja parempi opettaja vain siksi, että on mies? En näe ajatuksessa mitään järkeä. Uskon, että tulen kohtaamaan tulevaisuudessa monia erilaisia mielipiteitä ja erilaisia työympäristöjä joissa minua ei arvosteta juuri sen vuoksi, että olen nainen. Haluan silti toteuttaa lapsuudenhaaveeni pappeudesta, ja siksipä aion mennä takaisin opiskelemaan teologiaa. Voi olla, etten sitten kuitenkaan päädy papiksi, mutta opintojen jatkamisessa on hyvä alku urapolkujen luomiselle. 

Mutta hei, mies luotiin ensin! Se on pätevä argumentti jokaiseen keskusteluun, eikös vain?

Annis kiittää, kuittaa ja lopettaa pohdintansa tähän.