perjantai 19. joulukuuta 2014

DIYM 2004-2014

Joulukuun 13. päivä Herran vuonna 2014 valkeni sateisen harmaana ja tuulisena. Heräsin raskain sydämin, sillä illalla olisi erään helsinkiläisen bändin hautajaiskeikka, bändin jota olin fanittanut ainakin vuodesta 2011 lähtien. Bändin nimi oli Cold Cold Ground ja tyylisuuntana industrialhenkinen punk. Samana päivänä äitini kuolemasta oli myös tasan puoli vuotta aikaa, mutta jätettäköön äidin perään itkemiset toiseen kertaan.

Muistan ikuisesti ensimmäisen CCG:n keikan jolle eksyin puolivahingossa. Vuosi oli 2009, uuden vuoden aatonaatto ja paikkana Bar Loose. Olin varautunut toisen lempibändini V for Violencen keikkaan, mutta keikan koittaessa olin kuolemanväsynyt ja nieleskelin vain oksennusta jatkuvasti. Väsytti, pissatti ja oksetti, ja mietin miksi kaikkien keikkojen pitää alkaa niin myöhään. Lopulta ensimmäisenä soittava CCG aloitti ja menin lavan lähistölle tiirailemaan, että minkäslainen bändi tämä on. "Voi luoja mikä freakshow", ajattelin nähdessäni Mr. Bunnyn. "Mikä tämä on?", kyselin itseltäni. Musiikki soi liian lujaa, oksetti vähän lisää ja rintoja särki. En tykästynyt bändin musiikkiin, en sitten ollenkaan. Voi olla että kropassani olevilla raskaushormoneillakin saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa.

Raskaudesta ei sitten kuitenkaan tullut lasta eikä paskaa, mutta joskus vuonna 2011 tai 2012 päädyin uudelleen CCG:n keikalle. Tällä kertaa olin nauttinut hieman Kuningas Alkoholia, ja musiikkihan kuulosti järjettömän hyvältä. Jotain naksahti sisälläni ja aloin kuunnella Cold Cold Groundin musiikkia enemmän. Minusta tuli fani kertaheitolla ja luukutin Model Citizenia enemmän kuin sielu tai kumppani sietivät. Jossain välissä päädyin toisinaan myös juttusille bändin jätkien kanssa ja auttelin heitä parhaani mukaan vaatimattomasti muun muassa levynjulkkarikeikkaa ajatellen. 

Tänä vuonna iskikin silmille suru-uutinen: Cold Cold Ground lopettaisi! Sain kutsun hautajaiskeikalle sosiaalisessa mediassa, ja harmittelin keikan olevan samana päivänä Dimebag Darrelin (entinen Panteran jäsen, ammuttiin lavalle) muistokeikan kanssa. Koska olen kuitenkin CCG:n fani, päätin suoria erääseen itähelsinkiläiseen kuppilaan fiilistelemään ja nostalgisoimaan Cold Cold Ground kymmenvuotisen uran päätöstä. Myös tuleva aviomieheni päätti lähteä mukaan vaikka hänkin oli alun perin menossa Dimebagin muistokeikalle. 

Ilta alkoi kosteissa merkeissä ystäväpariskunnan luona viiniä kumoten. Ystäväni mies kuuli myös kasan CCG:n parhaita (s)hittejä vuosien varrelta ja kehui miksauksia loistaviksi. Pian piti kuitenkin lähteä kohti syvää Itä-Helsinkiä, jossa tapasin myös parhaan (työ)kaverini yhtä iloisissa tunnelmissa kuin itsekin olin. Kävelimme hiprakkaisen remuavana joukkona jonoon ja niinpä olimme pian sisällä kuppilassa. Keikan alkaessa lähes itkin, niin haikea oloni oli. Keikalla kuultiin muun muassa DIYM, Model Citizen, Cocaine In My Ass, Tourist ja kaiken kruunuksi lähes akustinen veto biisistä Disintegrating. Cocaine In My Assin aikana bändin tyypit heittivät yleisöön vehnäjauhoa. Kai siitäkin voi pää mennä sekaisin jos oikein kovasti tahtoo?

Keikan jälkeen porukka lähti jatkoille kuka minnekin, ja seuraavana aamuna heräsin tyhjään fiilikseen. Siinä se nyt oli, yhden bändin hautaaminen. Onneksi musiikki jää kuitenkin elämään! Kaikella on aikansa ja paikkansa, mutta allekirjoittanutta harmittaa ihan vietävästi että ehdin fanittaa kyseistä bändiä vain pari vuotta ennen kuin nämä laittoivat pil(l)it pussiin. Se pari vuotta oli kuitenkin sitäkin ihanampaa ja hauskempaa aikaa, joten ei tässä oikein voi valittaakaan. Keikka oli haikeatunnelmainen ja bändin tyypeistäkin näki että itku oli lähellä. Myös yleisön edustajat saivat halutessaan sanoa jotakin mikrofoniin, mutta minä en pystynyt. Halusin nauttia keikasta rauhassa.


Fani kiittää ja kumartaa ja toivottaa onnea bändin jäsenille jatkoon. Kiitos kaikista vuosista ja yhteisistä röytäämisistä, olitte huippuja!

Infernokin raportoi jäähyväiskeikasta, ja sieltä löytyy paljon kuvia, koska minä en kyennyt kuvaamaan yhtään mitään enkä varsinkaan halunnut väkisin naamatauluani yhtään minnekään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti