Sairastun erittäin harvoin flunssaan vaikka astmani ja tupakka-anamneesini pohjalta kaikki edellytykset jatkuvassa ylähengitystieinfektiokierteessä kärvistelylle täyttyisivätkin. Nyt kuitenkin sain viikonlopun aikana vieraakseni flunssan, joka alkoi kliseisesti kurkkukivulla ja jatkuu tänään korvien lukkoisuudella, rään valumisella ja aivastelulla ja pärskimisellä. Eihän tässä potemisessa muuten mitään vikaa olisi, mutta kun tänään pitäisi lähteä pienelle road tripille rakkaani veljen lapsen ristiäisiin. Olisin mielelläni skipannut koko roskan, mutta miekkosen soitettua veljelleen saimme luvan saapua paikalle.
Omat flunssantappokonstini sisältävät lepoa, hyvää ruokaa, paljon Panadol Hotia tai Finrexiniä, mentolilla säväytettyjä nenäsumutteita sekä tietenkin sarvikuonokannun ja Duactia. Jos emme olisi menossa ristiäisiin eli toisin sanoen ihmisten ilmoille, vetäisin valkosipulia niin paljon kuin vain napa vetäisi. Nyt se on himpun verran hankalampaa, sillä en halua löyhkätä vampyyrinkarkottajalta ihmisten ilmoilla. Punasilmäisyyteni ja ryytyneen olemukseni voisi sekoittaa helposti krapulaankin, mutta onneksi vanha viina ei haiskahda tällä kertaa kuitenkaan. Rommitoti tosin tekisi hyvää.
Täytyy vain toivoa etten saa tästä virusperäisestä infektiosta jälkitautina J18.9:ää eli pneumoniaa (keuhkokuumetta). Olen sairastanut sellaisen kerran, ja voin kertoa ettei se ole erityisen mukavaa ainakaan siinä vaiheessa, kun tie vie osastolle iv-antibiooteille.
Atsii atsii aivastus, voi voi vaivastus!
Miten te saatte tapettua flunssan?
Palailen seuraavassa kirjoituksessani vähän mielenkiintoisempiin aiheisiin, nyt tuli vain tarve valittaa melkoisena rääppiksenä tätä olotilaa. Töihinkin pitäisi mennä huomenna, kun kerran ei ole kuumetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti