Aikuisuudessa on se hyvä puoli, ettei kukaan ole enää päättämässä asioista omasta puolestani. Siinä on toisaalta se huono puoli, että jollei tiedä mitä tahtoo tehdä elämällään, voi olla aika hukassa tulevaisuudensuunnitelmiensa suhteen. Jostain syystä olen aina ollut aikamoinen ex tempore -ihminen, ja sellaiset heittäytymiset elämässä ovatkin osoittautuneet aina parhaimmiksi mahdollisiksi niin opintojen kuin muunkin elämän suhteen. Nykyinen työpaikkani oli melkoinen onnenpotku. Päätin hakea sitä ex tempore, ja kas vain, pääsin töihin. Teen työkseni siis sanelujen purkua, eli puran lääkärien saneluja diginauhoitteista potilasasiakirjoihin.
Mietin kauan mitä haluaisin tehdä opintojenikin suhteen. Selailin hetken mielijohteesta ammattikorkeakoulujen syksyn yhteishaun vaihtoehtoja ja pistin ihan piruuttani hakemuksen erään ammattikorkeakoulun radiografian ja sädehoidon koulutusohjelmaan. Jos pääsen pääsykokeisiin ja ne menevät hyvin, aloittaisin tammikuussa röntgenhoitajaopinnot. Saisin sairaanhoitajaopinnoistani joitakin hyvityksiä niin, ettei minun tarvitsisi istua ihan kaikilla kursseilla. Lisäksi röntgenhoitajan ammatti on hyvin erilainen osa-alue hoitotyössä. Se on hoitotyötä, muttei ihan sitä perinteisintä.
Syksy on muutenkin aina symboloinut minulle muutosten aikaa ja uuden ajanjakson alkua. Kai se on jokin jäänne peruskoulu- ja lukiovuosilta, se aika kun pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä vähän pidemmän tähtäimen suunnitelmia. Olen ollut nyt sen verran innoissani kouluun hakemisesta, että tein jo valmistavan tehtävänkin, joka otetaan mukaan pääsykokeisiin (jos sinne pääsee). Nykyinen työpaikkani on siitä joustava, että voisin tehdä töitä freelancerina ja silti tienata ihan hyvin opintojen aikana, ja koulu sijaitsisi hyvässä paikassa suhteessa siihen, missä asumme.
Syksy on inspiroitumisen aikaa, ja toivon todella että tästä muotoutuisi keväällä opintoblogi, jossa hajoilisin ja innostuisin vuorotellen. Tällä kertaahan AION SAADA SEN AMMATIN itselleni. Niin kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti