Lähdin tiistaina aiemmin pois töistä hieman ikäväksi äityvän yskän vuoksi ja kävin sairaanhoitajan vastaanotolla. Sairaanhoitaja kuunteli keuhkoni, puhallutti PEFit ja kirjoitti sairaslomaa niin, että allekirjoittaneen olisi pitänyt olla töissä jo tänään. Kuinkas kävikään? Keskiviikon ja torstain välisenä yönä en tehnyt oikein muuta kuin yskin, ja kotimittarilla lämpöä oli 37.3 astetta. Päätin varata ajan lääkärille ihan just in case varmistaakseni ettei sairauteni vain ole mennyt keuhkoihin saakka. Lääkäri oli puoli tuntia myöhässä, ja sinä aikana ehdin yskiä keuhkojani pihalle useaan otteeseen. Lääkäri oli kuullut kyseisen köhän huoneeseensa saakka, ja vastaanotolle päästyäni kuumetta olikin jo 38.1 astetta, sinus-scan näytti positiivista tulosta vasemmalla, eli minulla oli ainakin poskiontelontulehdus. Keuhkoja lääkäri kuunteli mielestäni kohtuuttoman kauan, ja sisäänhengitys oli hankalaa häiritsevän ja pahan yskän vuoksi. Lopulta lääkäri sanoi kuulleensa sekä sisään- että uloshengityksessä ritinöitä ja passitti minut käymään ensin thorax-kuvassa (keuhkokuva) sekä pika-CRP:n mittauksessa sairaanhoitajalla. Tein nuo asiat, ja odotellessani keuhkokuvan tuloksia sain hengitellä spiralla keuhkoputkia avaavaa lääkettä. Pika-CRP oli 122, joten pian lääkäri tuli sanomaan kirjoittaneensa minulle kiireellisen lähetteen Jorvin sairaalan sisätautipäivystykseen diagnoosilla pneumonia eli keuhkokuume. Vasemmassa keuhkossani oli kuin olikin näkynyt basaalisesti juosteisuutta eli keuhkokuumeeseen sopivia muutoksia. Näitä tuloksia odotellessani vapisin järkyttävässä kuumehorkassa ja sain ennen sairaalaan lähtemistä parasetamolia kuumetta laskemaan.
Jorvin sisätautipäivystykseen saavuttuani kuumetta oli vieläkin 38.5 astetta vaikka olin saanut kuumetta alentavaa lääkettä jo yli tuntia aiemmin. Olin todella kipeä. Pian labrahoitaja kävi ottamassa verikokeita, muun muassa veriviljelyt jotka otetaan kaikilta potilailta joiden kuume on yli 38 astetta sekä perusverikokeet, kuten tulehduarvot, pienen verenkuvan ja nestetasapainoarvot. Sain odotella lääkäriä yli tunnin, mutta hän totesi tutkimisen jälkeen sekä kliinisen kuvan, verikokeiden että keuhkokuvan perusteella kyseessä olevan keuhkokuumeen. Olin kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa (toisin sanoen jalkani kantoivat), että voisin siirtyä kotisairaalan asiakkaaksi, missä sairaanhoitaja kävisi tiputtamassa suoneeni antibiootit kolmesti päivässä. Sehän sopi minulle paremmin kuin mainiosti, ja nyt olen kotona toipumassa kanyyli kämmenselässäni suonensisäisten antibioottien voimalla. Minullahan on perinteinen Zinacef (kefuroksiimi) 1,5 grammaa x3 i.v. sekä Roxithromycin 150 mg 1x2 suun kautta lääkityksinä, eli aikamoinen hevoskuuri tässä on päällä. Onneksi kuume on sentään jo laskenut.
Mitä siis opimme tästä?
Ainakin sen, että pienikin flunssa kannattaa parannella rauhassa keuhkokuumeen tai sydänlihastulehduksen välttääkseen. Onni onnettomuudessa siis, että sain "vain" keuhkokuumeen ja poskiontelontulehduksen, kun olisin voinut saada sydänlihastulehduksenkin...
Tehkää siis kuten minä sanon, älkää kuten minä teen, ja LEVÄTKÄÄ se pienikin nuhakuume pois kaikessa rauhassa. Tällä sairaslomalla minä en ainakaan aio lähteä lähikauppaa kauemmaksi, koska saatoin jopa ottaa opikseni tästä hommasta.
Onneksi en kuitenkaan joutunut osastohoitoon, siellä toipuminen olisi aika kurjaa kun ei saisi hetken rauhaa, ruoka olisi kamalaa ja huonekavereina voisi olla vaikka kuinka sekavia ja kipeitä dementiamummeleita...
Toivotan kaikille blogin lukijoille keuhkokuumeetonta syksyn jatkoa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti