SOLU ON BIOLOGIAA, MUTTA SOLU ON MYÖS JOTAIN AIVAN MUUTA

Olen vihdoinkin tervehtynyt tarpeeksi voidakseni lähteä vähän ulkoilemaan. Eilen olimme kantapaikkamme 4-vuotisbileissä, ja ruokahan oli hyvää, juoma juojalle ilmaista ja sitä rataa. Tänään on kuitenkin luvassa jotain aivan muuta, menen nimittäin pitkästä aikaa metallisoluilemaan. Solu on biologiaa, mutta solu tarkoittaa myös uskovaisten hevi-ihmisten kokoontumista aika-ajoin kahvin, pienen purtavan, Coca-Colan, rupattelun, biljardin pelaamisen ja pienen hartaushetken äärelle ihmettelemään maailmaa, elämää, uskoa ja Jumalaa. 

Olen käynyt metallisoluissa siitä saakka kun minusta tuli hevari. Tämä pienoinen ihme tapahtui jo vuonna 2004 kun uskaltauduin ostamaan Nightwishin levyn, mutta sitä ennen tutustuin hevimusiikkiin Venian kautta. Vuonna 2006 (vai oliko se jo 2005?) metallisoluja alettiin pitää ensin ihmisten kodeissa, mutta sittemmin erittäin hyväksi ystäväkseni tullut M alkoi koota uskovaista hevarikansaa koolle Töölön bunkkeriin, missä iltaa ryydittää hyvä musiikki ja valaistuskin on tunnelmallinen koostuen kynttilöistä ja ihastuttavan hämäräperäisistä ihmisistä. Olin jonkin aikaa poissa kuvioista avioerostani johtuen, koska pelkäsin ihmisten arvosteluja ja pahansuopia katseita. Yhteyteni yläkertaankin oli jokseenkin katveessa, kunnes löysin reilu pari vuotta sitten uskon ja metallisolut uudelleen. Luterilaisuus on lähellä sydäntäni, eikä usko tarkoita minulle tiukkoja kaavoja ja ilotonta meininkiä. Metallimessut ovat vettä sielulle, ja joskus on hyvä kokoontua samanhenkisten ihmisten kanssa yhteen keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia. Enää en välitä menneisyydestäni tai siitä mitä ihmiset ajattelevat minusta. 

Yleensä soluissa soi hyvä hengellinen metallimusiikki, ja tästä saadaankin kätevästi hyvä aasinsilta bändeihin, jotka ovat edelleen lähellä sydäntäni. Ensimmäinen tosirakkauteni kristillisen metallimusiikin tiimoilta on Tourniquet, jonka keikallakin pääsin käymään vuonna 2005 Ruotsissa. Bändin rumpali Ted Kirkpatrick on melkoinen guru, ja onpa häntä kosiskeltu Slayeriinkin paukuttelemaan joskus. Pidän bändin musiikista siksi, koska se on hyvin vaihtelevaa, kikkailevaa ja monimutkaista, eivätkä sanoituksetkaan jätä tätä naista kylmäksi, kas näin:

Toinen hengellinen metallibändi jonka musiikki on lähellä sydäntäni on Extol:

Eräs ikisuosikeistani on suomalainen hengellisen death metallin uranuurtaja Deuteronomium. Bändin nimihän tulee suoraan Raamatusta viidennestä Mooseksen kirjasta. En jaksa muistaa mitä sana tarkoittaa, mutta bändiltä on ilmestynyt useampikin pitkäsoitto. Spell of Hell on klassikkobiisi, mutta uusin kappale Amen on melkoista rautaa! Pistän tähän nyt kuitenkin yhden toisen suosikkikappaleeni, nimittäin Northern Praisen:

Vaikka tulenkin kuunnelleeksi nykyään enemmän sekulaaripuolen musiikkia, tietyt bändit ovat sellaisia joiden musiikkiin haluan palata yhä uudelleen. Terapia ja The Rain ovat ensimmäisiä hieman rankemman musiikin yhtyeitä joita olen kuunnellut jo esiteini-ikäisestä asti, ja The Rainin Tuuli kulkee on aina yhtä koskettava ja ihana kappale: 

Tähän onkin hyvä lopetella tämä vähän erilainen musiikkipitoinen postaus. Seuraavaksi odottelen suosikkibändini V for Violencen pitkäsoittoa (jätkät hei, nyt sitä levyä tulille!) päästäkseni kirjoittelemaan siitäkin jotain. 

Ihanaista ja rauhallista viikonlopun jatkoa kaikille lukijoilleni, älkää tehkö mitään mitä minä en tekisi. ;)