VIIKONLOPUN HURVITTELUT

Tämän viikonlopun hurvittelut ovat sisältäneet järkyttävää yskimistä, kuumeista oloa, jalkojen lähes tulkoon kantamattomuutta, niistämistä, yskimistä, ruokahaluttomuutta ja tasaisin väliajoin suoneen saatavaa antibioottia. 

 

Mieheni oli jopa mietiskellyt, että olisimme voineet edes vähän rentoutua viinilasillisten äärellä, mutta häneen luomani mulkaisu taisi saada tuon toisen puoliskon toisiin ajatuksiin. Sitä paitsi meillä käy kotisairaalan hoitaja kolme kertaa vuorokaudessa laittamassa stoossina iv-antibioottia (kefuroksiimi) suoneeni, joten parempi nyt vain olla vain ja toipua. Tämän viikonlopun asu- ja naamakuvat eivät ole julkaisukelpoisia eikä niitä ole otettukaan. Olen hengaillut täällä nk. pieruverkkareissa tukka paskaisena ilman rintaliivejä, joten todennäköisesti kaikki vain järkyttyisivät ulkomuodostani. Kuvat olisivat luokkaa "The Real Me" tai omiaan jopa kauhuelokuvaan tai sairaaladraamaan potilaan rooliin.

Mökkihöperöityminenkin on meinannut uhata, mutta onneksi ihana Marjut  kävi kiikuttamassa toipilaalle kirjoja, Douglas Prestonin ja Lincoln Childin "Pendergast" -sarjan kolme ensimmäistä romaania itse asiassa. Olenkin ahminut tänään ensimmäistä osaa, "Ihmeiden kabinetti" niin, että silmät meinaavat vieläkin katsoa kieroon. Pian suunnittelin kähveltäväni keittiöstä yhden suklaahippukeksin, ja sen jälkeen ajattelin lösähtää takaisin sängylle lukemaan. Eilen pakotin myös mieheni katsomaan kanssani Disneyn Pienen Merenneidon, ja onhan se elokuva yhtä ihana kuin muistan sen olleen lapsuudessanikin. <3

Erään tuttavan mielestä tuollaisten elokuvien katselu ei ole miehekästä, epäilipä hän jopa mieheni suuntautumistakin, mutta vetosin potilaan oikeuteen valita katsottavat elokuvat ja tv-sarjat.

Ehkäpä keuhkokuumetoipilaana ei tarvitsekaan venyä tämän suurempiin suorituksiin. Sairaslomalla olo kolkuttelee silti omatunnossani vaikka tiedän järjellä sen, että jos on iv-antibioottikuurilla keuhkokuumeen vuoksi, on parempi vain levätä ja toipua kotona lähtemättä lähikauppaa kauemmas. Itse asiassa olen ulkoistanut lähikaupassa ravaamisenkin miehelleni, kutsuttakoon häntä nyt sitten vaikka Ukkometsoksi. 

Toivottavasti tulehdusarvot laskevat sen verran hyvin, että pääsisin jo suunnitellusti maanantaina 21.10. töihin. Eilen CRP oli vielä 104, joten ei ollut toivoakaan päästä tästä perhanan kanyylista eroon.