TAMMIKUU 2013
"Mikäs ***** tämä on?", ihmettelen suorittaessani rutiininomaista jokakuista rintojen tunnustelurituaaliani. Siellä se on, vasemman rinnan ulkosyrjällä: patti joka aristaa hieman ja on vähän viinirypälettä suurempi. Nänni ei ole kuitenkaan vetäytynyt sisäänpäin eikä se eritä, rinnassa ei ole muitakaan ihomuutoksia, se ei punota ja on vain hieman normaalia rintarauhaskudosta kiinteämpi. Alustassaan se ei ainakaan ole kokonaan kiinni, mutta pelkoni herää silti. Rintarauhaskudos on varsin eläväistä ja kuukautiskierron vaiheesta riippuen se saattaa olla turpeampaa, kipeämpää ja muhkuraisempaa juuri ennen kuukautisia. Päätän kuitenkin olla huolestumatta liiaksi ja toivoa sen katoavan itsestään.
Käsken kuitenkin miestäni tunnustelemaan rintaani ja hänkin tuntee kyhmyn. En kuitenkaan varaa ihan vielä lääkärinaikaa, sillä samoihin aikoihin äitini kertoo kainalossaan olevasta kyhmystä, joka sittemmin osoittautuukin syöväksi.
KESÄKUU 2013
Siellä se kyhmy on vieläkin.
Olen yrittänyt olla ajattelematta sitä liiaksi varsinkin nyt kun äitini käy läpi syöpähoitoja. En ole viitsinyt mainita vanhemmilleni asiasta etteivät he huolestuisi liikaa. En haluaisi etenkään äidilleni liikaa taakkaa omien syöpähoitojensa päälle. Patti ei ole kasvanut liiemmin. Minun ikäisilläni naisilla rintasyövät ainakin tuppaavat olemaan agressiivisempaa sorttia ja epäilisin sen kasvaneen muutamassa kuukaudessa järjettömästi jos se jotain syöpää olisi. Päätän kuitenkin varata lääkäriajan ja saankin sen juuri viikkoa ennen juhannusta.
Lääkäri on nuori nainen, ehkä vasta kandi, mutta hän on selkeästi perehtynyt esitietoihini, kerää ne huolella vielä suullisestikin vastaanotolla ja palpoi rintani ja imusolmukealueet huolellisesti. Onneksi muualla kuin rinnassani ei tunnu mitään ihmeitä, mutta saan kuitenkin varalta lähetteen rintojen ja imusolmukealueiden ultraäänitutkimukseen. Vastaanoton jälkeen päätän työntää pääni pusikkoon ja olla ajattelematta asiaa liiemmin, sillä "Eihän se nyt voi olla mitään pahanlaatuista". Asia unohtuukin puolen vuoden ajaksi.
JOULUKUU 2013
Kyhmy on vieläkin paikallaan, ja lisäksi vasenta rintaani on alkanut jomottaa. Rintani elävät edelleen kuukautiskiertoni (siis olettaen että minulla olisi säännöllinen sellainen) mukana, mutta vasenta rintaa vihloo kuukautisten aikana, niiden jälkeen, oletetun ovulaation aikoihin, juuri ennen kuukautisia, liikkuessa, paikallaan ollessa ja nukkuessa... ja huolestun toden teolla. Eihän minulla vain voisi olla mitään pahanlaatuista? Olen tuntunut erikoistuvan monillakin tavoilla elämän säännöllisin väliajoin tarjoilemiin käänteisiin lottovoittoihin, joten päätän varata heti seuraavana mahdollisena arkipäivänä sen "unohtuneen" ajan ultraääneen.
On kai parempi katsoa kuin katua ettei katsonut katoa (tai huolehtinut naisellisten ulokkeidensa hyvinvoinnista)?
Vaikka todennäköisyydet saada pahanlaatuinen diagnoosi ovatkin pienet, aina se diagnoosi jollekin nuoremmallekin ihmiselle napsahtaa. Eteeni on tullut liiankin paljon tarinoita ikäisistäni rintasyöpään sairastuneista naisista, joten sopii toivoa etten minä olisi yksi näistä diagnosoitavista. Arpiin ja leikkauksiin olen jo tottunut, mutta uskoisin rinnan poiston ottavan koville, ovathan nuo edessä löllyvät maitorauhaset kuitenkin yksi näkyvin merkki naiseudesta. Onneksi eivät ainoa, mutta silti. Tuntuisi myös kohtuuttomalta sairastua rintasyöpään menetettyäni ensin lapseni kohtukuolemalle (senkin mahdollisuus osua kohdalle on tyyliin 0,5%), kärsittyäni parin vuoden ajan sekundäärisestä lapsettomuudesta ja seurattuani vierestä äidin mysteerisyöpää.
Jos nyt kuitenkin sairastuisin, kovin isku rinnan menetyksen sijaan olisi kuitenkin sataprosenttisen varma sulkasato. Minulla on aina ollut paksut ja ihanat hiukset, ja koska rintasyövän hoidossa käytettävät sytot (yleisimmin doketakseli ja CEF-yhdistelmähoito) tuppaavat tiputtamaan hiukset, luultavasti märisisin ja huutoitkisin pienen lapsen lailla hiusteni menetystä, ne kun ovat ainoa kaunis asia minussa, se juttu joka tekee minusta naisen näköisen. Yhtään kivalta ei kuulosta myöskään mahdollinen aromataasinestäjälääkitys joka tekisi minulle vaihdevuosioireita ja edistäisi kuitenkin munasarjojen toimintaa, jolloin raskaaksi tuleminen olisi mahdollista mutta ehdottoman kiellettyä...
...vaan turha näitä on vielä murehtia. Ensin varaan ultraääniajan, sen jälkeen menen ultraan ja annan ottaa biopsian möykystä mikäli niikseen tulee. Vasta vastausten tultua voi joko huokaista helpotuksesta tai sitten valmistautua yksitissisen hiuksettoman kummajaisen eloon. Olisinpahan ainakin hevikeikoilla katu-uskottava näky jos päättäisin valita pääni peitoksi pääkallokuvioisen huivin!
To be continued. Toivotaan rakkahat lukijat ja salalukijat, että kyse olisi vaikkapa viattomasta ja hyvänlaatuisesta fibroadenoomasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti